Kattoturvatuotteet – laki ja määräykset kiinteistöille
- 2 päivää sitten
- 6 min käytetty lukemiseen
Johdanto – ovatko kattoturvatuotteet pakollisia?
Taloyhtiöissä ja yrityskiinteistöissä kysytään usein:
Onko kulkusilta pakollinen?
Ovatko kattoturvatuotteet pakollisia vanhassa taloyhtiössä?
Eikö urakoitsija vastaa työturvallisuudesta?
Koskeeko käyttöturvallisuusasetus 1980-luvun rakennusta?
Kattoturvatuotteiden määräykset eivät perustu yhteen yksittäiseen lakiin. Velvoitteet muodostuvat maankäyttö- ja rakennuslaista, käyttöturvallisuusasetuksesta, pelastuslaista, järjestyslaista sekä työturvallisuuslaista.
Ratkaisevaa ei ole tuotteen nimi, vaan se, täyttääkö rakennus lain edellyttämän turvallisuustason huollon, kunnossapidon ja käytön kannalta.
Tässä oppaassa asia käydään läpi vaiheittain lainsäädännön perusteella.
Tiivistelmä
Rakennuksen omistajalla on jatkuva velvollisuus pitää rakennus turvallisena (maankäyttö- ja rakennuslaki 166 § 1 mom.).
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta määrittää turvallisuustason erityisesti uudisrakentamisessa ja merkittävissä muutostöissä sekä sisältää konkreettisia vaatimuksia esimerkiksi huollon kulkureiteistä ja kiinnitysrakenteista yli 9 metriä korkeissa rakennuksissa.
Pelastuslaki velvoittaa huollon ja nuohouksen turvallisuuteen, ja järjestyslaki edellyttää estämään lumen ja jään aiheuttaman vaaran.
Työturvallisuuslaki koskee työnantajaa, mutta ei poista rakennuksen omistajan vastuuta.
Rakennusvuosi ei yksin ratkaise velvollisuutta – ratkaisevaa on rakennuksen nykyinen turvallisuustaso.
Sisällysluettelo
1. Rakennuksen omistajan vastuu kattoturvallisuudessa (MRL 166 §)
Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n 1 momentin mukaan rakennus ja sen ympäristö on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset. Tämä säännös muodostaa kattoturvatuotteita koskevan yleisen turvallisuusvelvoitteen perustan.
Velvoite on jatkuva. Se ei riipu rakennuksen valmistumisvuodesta eikä siitä, kuka katolla työskentelee. Turvallisuutta arvioidaan rakennuksen nykytilan perusteella.
2. Mitä käyttöturvallisuusasetus edellyttää kattoturvalta?
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017) määrittää rakennuksen turvallista käyttöä, huoltoa ja kunnossapitoa koskevat vaatimukset.
Asetuksen perusperiaate on, että rakennuksessa on oltava turvallinen pääsy niihin rakennusosiin, joissa suoritetaan huoltoa tai tarkastusta. Putoamisvaara on estettävä.
Asetus soveltuu erityisesti uudisrakentamiseen ja merkittäviin muutostöihin. Se ei ole yleisesti taannehtiva, mutta sen vaatimustaso toimii vertailukohtana turvallisuuden arvioinnissa.
Käytännössä nämä kattoturvamääräykset vaikuttavat siihen, millaisia kattoturvatuotteita rakennuksessa tarvitaan.
Asetuksen 2 § edellyttää, että rakennus varustetaan käyttötarkoitukseensa soveltuvilla ja kestävillä turvaratkaisuilla.
Asetuksen 6 luvun 25 § sisältää myös konkreettisia vaatimuksia huollon turvallisuudesta. Sen mukaan katolla sijaitseville savupiipuille, ilmanvaihtolaitteille ja muille säännöllistä käyntiä edellyttäville rakennusosille on oltava turvallinen ja helppokulkuinen, katkeamaton kulkutie. Yli 1:8 kaltevalla katolla on käytettävä tarkoitukseen soveltuvia kulkureittejä, ja yli 9 metriä korkeissa rakennuksissa on oltava kiinnitysrakenteet turvaköysiä varten.
3. Pelastuslain velvoitteet kattoturvallisuudessa
Pelastuslaki täydentää maankäyttö- ja rakennuslain yleistä turvallisuusvelvoitetta erityisesti kunnossapidon ja huollon näkökulmasta.
Pelastuslaki 12 § – kunnossapidon turvallisuus
Pelastuslain 12 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että rakennuksessa olevat laitteet ja järjestelyt pidetään toimintakunnossa ja huolletaan asianmukaisesti.
Säännös koskee myös sellaisia rakenteita ja järjestelyjä, jotka mahdollistavat turvallisen huollon.
Pelastuslaki 13 a § – nuohouksen turvallisuus
Pelastuslain 13 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet on pidettävä sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti.
Säännös koskee nimenomaisesti nuohoustyötä. Pelastuslaki ei määrää yksittäisiä kattoturvatuotteita pakollisiksi, mutta edellyttää, että huolto ja nuohous voidaan suorittaa turvallisesti.
4. Lumen ja jään aiheuttama vaara ja kattoturvamääräykset
Järjestyslain 2 luvun 5 §:n 1 momentti velvoittaa rakennuksen omistajaa huolehtimaan, ettei katolta putoava lumi tai jää aiheuta vaaraa.
Myös käyttöturvallisuusasetuksen 3 luvun 15 § edellyttää, että sisäänkäynnit ja kulkuväylät suojataan katolta putoavalta lumelta ja jäältä.
Velvoite on riskiperusteinen. Rakennuksen sijainti, ympäristö ja kulkuväylien läheisyys vaikuttavat arviointiin.
5. Työturvallisuuslaki ja vastuunjako
Työturvallisuuslain 8 §:n 1 momentti velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta. 10 §:n 1 momentti velvoittaa selvittämään ja arvioimaan työstä aiheutuvat vaarat.
Urakoitsija vastaa työntekijöidensä turvallisuudesta. Tämä ei kuitenkaan poista rakennuksen omistajan velvollisuutta pitää rakennus turvallisena.
Jos rakennuksen rakenteet eivät mahdollista turvallista työskentelyä tavanomaisin ja kohtuullisin järjestelyin, rakennuksen turvallisuustaso voi olla puutteellinen.
6. Kattoturvatuotteiden tarve: kulkuyhteys, kaltevuus ja rakennuksen korkeus
Turvallinen kulkuyhteys
Kattoturvallisuus edellyttää, että katolle ja katolla oleville huoltokohteille on turvallinen ja tarkoituksenmukainen kulkureitti. Reitin tulee olla jatkuva eikä se saa katketa vaarallisesti.
Kaltevuus ja putoamisriski
Jos katon kaltevuus lisää liukastumis- tai putoamisriskiä, turvallisuus on järjestettävä rakenteellisesti tai pysyvin ratkaisuin. Lainsäädäntö ei määrää tiettyä tuotetta, vaan edellyttää turvallista lopputulosta.
Rakennuksen korkeus
Yli 9 metriä korkeissa rakennuksissa putoamisriskin seuraukset ovat vakavampia. Tämän vuoksi korkeissa rakennuksissa turvallisuusratkaisujen tarve korostuu.
Esimerkkitilanne
1985 valmistuneessa taloyhtiössä on 12 metriä korkea rakennus. Katolla sijaitsee IV-koneita sekä savuhormeja, jotka edellyttävät säännöllistä nuohousta. Katolle pääsee vain irtotikkailla.
Rakennuksen korkeus ja toistuva huolto- ja nuohoustarve lisäävät riskitasoa. Pelastuslain 13 a §:n mukaan tikkaiden, kattokulkutien osien ja katon turvavarusteiden on oltava sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti.
Lisäksi rakennuksen yleinen turvallisuusvelvoite perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään sekä pelastuslain 12 §:ään.
Jos turvallista työskentelyä ei voida käytännössä järjestää olosuhteisiin nähden riittävällä tavalla, rakennuksen turvallisuustaso voi olla puutteellinen.
7. Onko vanhaan taloyhtiöön asennettava kattoturvatuotteet?
Ei automaattisesti.
Velvoite kattoturvatuotteille voi syntyä, jos:
katolla on toistuva huoltotarve,
putoamisriski on merkittävä,
turvallisuutta ei voida järjestää muulla kohtuullisella tavalla.
Arviointi perustuu erityisesti MRL 166 §:n 1 momenttiin sekä pelastuslain 12 §:n 1 momenttiin.
Rakennusvuosi ei yksin ratkaise sitä, onko kattoturvatuotteita asennettava.
Mikäli turvallisuusarvioinnin perusteella kattoturvatuotteiden asentaminen on tarpeen, kustannuksiin ja toteutustapoihin liittyviä kysymyksiä käsitellään tarkemmin artikkelissa kattoturvatuotteiden hinta ja asennus.
8. Yrityskiinteistöjen erityisvastuu
Jos kiinteistön omistaja on samalla työnantaja, työturvallisuuslain velvoitteet kohdistuvat suoraan samaan toimijaan. Tällöin vastuu rakennuksen turvallisuudesta ja työntekijöiden turvallisuudesta yhdistyvät.
9. Mitä laki ei edellytä – ja missä kulkee raja?
Kattoturvallisuutta koskeva sääntely ei ole tuoteluettelo. Lainsäädäntö ei määrää tiettyä tuotemerkkiä, mallia tai yksittäistä teknistä ratkaisua. Velvoite kohdistuu rakennuksen turvalliseen käyttöön ja kunnossapitoon.
Rakennuksen omistajan yleinen turvallisuusvelvoite perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään.
Säännöksen mukaan rakennus ja sen ympäristö on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset.
Ei automaattista päivitysvelvollisuutta eikä tuotekohtaista pakkoa
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017) koskee ensisijaisesti uudisrakentamista ja merkittäviä muutostöitä. Se ei ole yleisesti taannehtiva.
Vanhaa rakennusta ei tarvitse automaattisesti saattaa uusimpien määräysten tasolle pelkästään rakennusvuoden perusteella. Arviointi tehdään rakennuksen nykyisen turvallisuustason perusteella.
Lainsäädäntö ei myöskään määrää tiettyä määrää kiinnityspisteitä, tietynlaista kulkusiltaa tai muuta yksittäistä kattoturvatuotetta. Ratkaisevaa on, voidaanko katolle päästä ja siellä liikkua turvallisesti olosuhteet huomioiden.
Nuohous, huolto ja turvallisuuden kokonaisarviointi
Pelastuslain 13 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet on pidettävä sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti.
Säännös koskee nimenomaisesti nuohoustyötä. Muun huollon ja kunnossapidon osalta turvallisuusvelvoite perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään sekä pelastuslain 12 §:ään, joissa säädetään rakennuksen ja sen laitteiden turvallisesta kunnossapidosta.
Jos katolla tehtävää huolto- tai kunnossapitotyötä ei voida suorittaa turvallisesti puutteellisten kulkuteiden, tikkaiden tai turvavarusteiden vuoksi, työ ei täytä lainsäädännön edellyttämää turvallisuustasoa. Turvallisuutta arvioidaan kokonaisuutena, jossa huomioidaan rakennuksen korkeus, katon kaltevuus, huoltotarpeen toistuvuus sekä käytettävissä olevat turvalliset työskentelyratkaisut.
Missä raja käytännössä kulkee?
Raja kulkee siinä, voidaanko turvallisuus järjestää kohtuullisesti ilman pysyviä rakenteellisia ratkaisuja.
Jos katolla on säännöllinen huoltotarve ja putoamisriski on merkittävä esimerkiksi rakennuksen korkeuden vuoksi, eikä turvallista työskentelyä voida käytännössä järjestää ilman asianmukaisia kulkuteitä tai kiinnittymismahdollisuuksia, rakennuksen turvallisuustaso voi olla puutteellinen suhteessa MRL 166 §:n, sekä pelastuslain 12 §:ään.
Kyse ei ole yksittäisen tuotteen pakollisuudesta, vaan siitä, täyttyykö lain edellyttämä riittävä turvallisuustaso.
Yhteenveto tästä kohdasta
Laki ei määrää yksittäistä kattoturvatuotetta.
Laki ei velvoita automaattiseen päivittämiseen.
Laki ei edellytä riskittömyyttä.
Mutta rakennuksen turvallisuuden on oltava kokonaisuutena arvioiden riittävä, ja katolla tehtävä työ on voitava suorittaa turvallisesti.
10. Miten taloyhtiön hallituksen tulisi toimia käytännössä?
Hallituksen kannattaa:
Selvittää katolla tehtävät huoltotyöt ja niiden toistuvuus.
Arvioida rakennuksen korkeus, kaltevuus ja riskitaso.
Pyytää tarvittaessa asiantuntija-arvio turvallisuudesta.
Dokumentoida arviointi ja tehdyt päätökset.
Asunto-osakeyhtiölain 1:11 § edellyttää hallitukselta huolellisuutta yhtiön edun mukaisesti.
Asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 1 §:n mukaan hallituksen jäsen ja isännöitsijä voivat joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos he ovat tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneet vahinkoa yhtiölle tai muulle taholle rikkomalla huolellisuusvelvoitettaan.
Dokumentointi on keskeinen osa huolellisuusvelvoitteen osoittamista.
Usein kysytyt kysymykset kattoturvatuotteista, laista ja määräyksistä
Alla vastataan yleisimpiin kysymyksiin kattoturvatuotteiden määräyksistä ja lain soveltamisesta käytännössä.
Koskeeko käyttöturvallisuusasetus 1980-luvun taloa?
Ei automaattisesti. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta koskee ensisijaisesti uudisrakentamista ja merkittäviä muutostöitä.
Rakennuksen turvallisuusvelvoite perustuu kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään. Rakennuksen on oltava turvallinen sen nykytilan perusteella riippumatta valmistumisvuodesta.
Riittääkö, että urakoitsija tuo omat turvavarusteet?
Ratkaisu riippuu riskinarvioinnista. Jos rakennuksessa ei ole turvallista kiinnittymismahdollisuutta, tilanne voi olla ongelmallinen.
Voiko taloyhtiö kieltäytyä asentamasta kiinnityspisteitä?
Kyllä, jos turvallisuus voidaan järjestää muulla kohtuullisella tavalla. Ei, jos nykytilanne ei täytä lain edellyttämää turvallisuustasoa.
Onko kiinnityspiste pakollinen yli 9 metriä korkeassa rakennuksessa?
Uudisrakentamisessa ja merkittävissä muutostöissä ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017, 6 luku 25 §) edellyttää, että yli 9 metriä korkeassa rakennuksessa on oltava kiinnitysrakenteet turvaköysiä varten.
Olemassa olevien rakennusten osalta velvollisuus ei perustu pelkästään rakennuksen korkeuteen, vaan rakennuksen turvallisuustason kokonaisarviointiin maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n sekä pelastuslain säännösten perusteella.
Ratkaisevaa on, voidaanko katolla tehtävä työ suorittaa olosuhteisiin nähden turvallisesti.
Mitä tarkoittaa “riittävä turvallisuustaso”?
Riittävä turvallisuustaso tarkoittaa, että rakennuksen käyttö ja kunnossapito voidaan toteuttaa ilman kohtuutonta tapaturmariskiä.
Arvioinnissa huomioidaan esimerkiksi:
rakennuksen korkeus
katon kaltevuus
huoltotarpeen toistuvuus
rakennuksen sijainti
käytettävissä olevat turvalliset työmenetelmät
Kyse on aina kokonaisarvioinnista, ei yksittäisestä teknisestä vaatimuksesta.
Voiko lumiestettä tai kattosiltaa käyttää turvavaljaiden kiinnityspisteenä?
Lumiestettä ei tule käyttää turvavaljaiden kiinnityspisteenä. Se on suunniteltu lumen pidättämiseen, eikä sitä ole mitoitettu putoamissuojainten kuormituksille.
Kulkusilta voi toimia kiinnityspisteen osana vain, jos siihen on asennettu nimenomaan turvaköyden kiinnitykseen tarkoitettu ja mitoitettu lisärakenne. Pelkkään kattosiltaan ei tule kiinnittää turvaköyttä ilman siihen tarkoitettua hyväksyttyä kiinnitysosaa.
Valmistajien ohjeissa kattokulkutiet voidaan asentaa eri käyttötarkoituksia varten:
Luokan 1 mukainen asennus tarkoittaa kulkutietä huoltokohteille.
Luokan 2 mukainen asennus tarkoittaa, että rakenne kestää myös turvaköyden kuormituksen.
Turvallinen ratkaisu edellyttää, että kiinnityspiste on suunniteltu, asennettu ja tarkastettu nimenomaan putoamissuojainten käyttöä varten.
Yhteenveto: mitä laki edellyttää kattoturvatuotteilta
Kattoturvatuotteita koskeva laki ei ole tuoteluettelo, vaan turvallisuusvelvoite. Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että huolto ja käyttö voidaan toteuttaa turvallisesti. Työturvallisuus ei siirrä rakennuksen rakenteellista vastuuta urakoitsijalle. Rakennusvuosi ei yksin vapauta vastuusta.
Ratkaisevaa on rakennuksen todellinen turvallisuustaso.
